Tietomallin käyttö Svenska Teaternin peruskorjauksessa
Arkkitehtuuritoimisto Mika Woll on toiminut tietomallikonsulttina Helsingin Svenska Teaternin peruskorjausprojektissa. Vanhan ja monimutkaisen rakennuksen saneeraamisessa on tietomallintamisessa omat hankaluutensa, sillä vanhat rakennukset tuppaa olemaan monimutkaisia ja epäsäännöllisiä. Projektin aikana opittiin että tietomallintamista tulisi pohjustaa jo ennen itse rakennusprojektin alkua: tietomallintamisen säännöt pitää olla selkeät kaikille projektin osapuolille. Hyvästä mallista kun on hyötyä niin suunnittelijoille kuin työmaalle. Lisäksi jatkoa ajatellen, tehdyt korjaukset on hyvä dokumentoida tarkasti.
Esplanadien väliin puiston itäpäähän rakennettiin ruotsalaissyntyisen arkkitehti Georg Theodor Chiewitzin piirustusten perusteella vuonna 1860 Svenska Teatern. Teatteri tuhoutui kuitenkin jo muutama vuosi valmistumisen jälkeen vuonna 1863. Niinpä pietarilainen Nikolai Benois piirsi uuden teatterin tuhoutuneen tilalle. Uusi teatteri vihittiin käyttöön vuonna 1866. Teatteri sijaitsee edelleen samalla paikalla ja samassa rakennuksessa. Rakennusta on kuitenkin paranneltu ja laajennettu vuosien myötä. Teatteria laajennettiin vuonna 1930-luvulla Eero Saarisen ja Jarl Eklundin toimesta. Tällöin rakennus laajeni puolikaaren muodossa Mannerheimintielle ja Esplanadin puiston päähän saatiin suuret ikkunat.
Tämän lisäksi teatterirakennusta on korjattu 1940-, 60- ja 80-luvuilla. Esimerkiksi vuonna 1980 Ravintola Teatterin sai katetun kattoterassi. Tällä hetkellä käynnissä oleva saneeraus sai alkunsa vuonna 2009 kun Svenska Teatern halusi päivittää teatterin LVI-järjestelmät ja teatteritekniikan. Lisäksi tulevaisuuden varalle teatterirakennus paalutettiin. Peruskorjauksen uuden tilajärjestelyn ansiosta teatteri sai myös uuden Amos-teatterisalin.
Projektin lähtökohdat
Projektin tilaaja on Nya Teaterhus-Aktiebolaget i Helsinfors, jonka omistaa Stiftelsen för Svenska Teatern i Helsingfors. Projektissa tietomallikonsulttina on toiminut Arkkitehtuuritoimisto Mika Woll. Wollin tehtävänä oli varmistaa että tietomallia käytettiin yhteneväisesti projektin kaikissa vaiheissa. Hänen vastuullaan oli myös varmistaa että tietomallintaminen oli mahdollisimman mutkatonta kaikille osapuolille. Kyseessä oli suuri ja monimutkainen tietomallinnusprojekti, joten tietomallinnuksesta vastaavalle konsultille riitti töitä. Tietomalli konsultti vastasi muun muassa mallinnusohjeiden laatimisesta, lähtömallin tuottamisesta sekä törmäystarkasteluiden tekemisestä.
Woll korostaakin että tietomallintaminen olisi hyvä ottaa huomioon jo ensimmäisiä projektiin liittyviä sopimuksia tehdessä, jotta tietomallintamiseen on varattu tarpeeksi resursseja. Toivottavaa olisi että tietomallilla työskentely kirjattaisiin jo suunnittelijasopimuksiin. Wollin mielestä ihanteellisessa tilanteessa projektin tilaaja olisi tietoinen tietomallien mahdollisuuksista ja rajoituksista, jolloin jo rekrytointivaiheessa osataan vaatia tekijöiltä oikeita asioita ja tarjouksia osattaisiin tulkita tietomallinnuksen kannalta. Näin projektin kulku olisi tehokkaampaa ja tietomallista saataisiin kaikki hyöty irti.
Lähtömalli projektipankissa
Wollin työ lähti liikkeelle lähtömallin mallintamisella. Tämä malli toimi suunnittelijoiden ”aloituspohjana”. Malli tehtiin pohjapiirustusten ja mittaajilta saatujen DWG-tiedostojen pohjalta. Lähes kaikki mittaaminen tehtiin käsin. Poikkeuksena kuitenkin vanha konehuone, jossa oli puiset vanhat kattoristikot. Kaikki puuristikot olivat erimuotoisia ja -kokoisia, joten tilan mittaaminen olisi ollut lähes mahdotonta käsin, niinpä mittamiehen suosituksesta kokeiltiin laserkeilausta. Myös tiukka aikataulu puolsi laserkeilausta: ei yksinkertaisesti ollut aikaa mitata käsin näin monimuotoista tilaa. Laserkeilauksen tulokset toimitettiin Wollille DWG-tiedostona, jolloin ne saatiin lähtömalliin.
Lähtömallia ei mallinnettu kovin yksityiskohtaisesti sillä kyseessä on vanha rakennus, jossa seinän kaltevuudet ynnä muut mitat saattavat vaihdella. Esimerkiksi pääsalin pinnat ovat koristeltuja, mutta näitä koristeita ei ollut mielekästä mallintaa sillä tämä olisi kasvattanut käsiteltävien tiedostojen kokoa roimasti. Myöskään koristelistoja ja muita krumeluureja ei ollut järkevää mallintaa, sillä ne eivät varsinaisesti vaikuttanut projektin kulkuun. Tärkeintä projektin kannalta oli tiedostaa tilantarve. Esimerkiksi sähkökaapit, teatteritekniikka ja putket mallinnettiin, jotta niille osataan varata sopiva tila.
Lähtömalli ei kuitenkaan ole staattinen vaan se elää projektin myötä. Svenska Teaternin kohdalla lähtömallia jouduttiin päivittämään usean otteeseen projektin aikana, kun rakennuksen purkutöiden edetessä saatiin lisätietoa rakennuksen oikeista mitoista. Niinpä lähtömalli värikoodattiin: varma mitta tietomallinnettiin normaalisti kun taas epävarma, myöhemmin varmistuva, mittatieto merkittiin punaisella.
Lähtömalli tallennettiin projektipankkiin, jossa uusin malli oli aina suunnittelijoiden saatavilla. Projektipankista malli oli saatavilla sekä IFC- että PLA-muodossa, joten suunnittelija saattoi ladata mallin käyttämäänsä ohjelmaan ja tehdä muutoksia suoraan malliin. Tiedonsiirrossa suosittiin IFC-muotoa, koska se mahdollisti projektin ohjelmistoriippumattomuuden, ainakin periaatteessa. Käytännössä tiedonsiirto ohjelmien välillä aiheutti hieman päänvaivaa.
Projektipankkiin on tallennettu useampia eri vaiheita peruskorjaussuunnitelmasta, mutta varsinaista as built -mallia pankista ei löydy, sillä tämän tekemisestä ei sovittu projektisopimuksia tehdessä. Tässä korostuukin että tietomallinnusasioista onkin keskusteltava jo projektin alussa, jotta tietomallista voidaan ottaa kaikki irti ja se voidaan arkistoida tulevaisuuden varalle.
Tietomalliohjeet työskentelyn tueksi
Svenska Teatern on yksityinen teatteri eikä rakennus ole siis valtion omistuksessa. Silti peruskorjausprojektin tietomallinnusohjeiden pohjana käytettiin Senaatin ohjeita soveltuvin osin, sillä ne olivat kaikille projektiin osallistuville ennestään tutut. Tätä projektia varten Senaatin muutaman vuoden takaiset ohjeet kuitenkin kaipasivat päivitystä ja tarkennusta, joten projektia varten laadittiin tarkemmat tietomalliohjeet, jotta piirustukset ja työtavat olisivat yhteneviä läpi projektin.
Ohjeissa opastettiin muun muassa niinkin käytännön läheisissä asioissa kuten tiedostojen nimeäminen ja tiedostojen kansiorakenne. Myöskin tasojärjestys vakiinnutettiin ohjeissa: purettaville osille oli omat tasonsa, näin mitään tietoa ei varsinaisesti poistettu mallista, vaan ainoastaan siirrettiin tasolta toiselle.
Eri alan suunnittelijoiden osamallit tuotiin viitteinä lähtötietomalliin. Näin ollen suunnitelmien muuttuessa viitteet päivitettiin eikä tietomalleja tarvinnut yhdistää aina uudestaan muutosten jälkeen. Tämä työtapa sopi mainiosti helppoutensa ansiosta myös suunnittelijoille.
Myös mallinnustarkkuus määriteltiin ohjeissa. Projektissa käytettiin muutaman sentin toleranssia, sillä vanhassa rakennuksessa seinät ja lattiat eivät aina ole vatupassissa. Pikkutarkka malli ei ole tällaisessa kohteessa mielekästä, vaan tärkeintä suunnitelman kannalta on tiedostaa tilantarve.
Suunnittelijan pöydältä IFC-siirrolla
Tietomallikonsultti Wollin tehtäviin kuului osasuunnitelmien yhdistäminen ja törmäystarkasteluiden tekeminen. Käytännössä tämä toteutettiin tuomalla eri alojen suunnittelijoiden mallit IFC-tiedostoina yhteen Solibri Model Checkerissä, jossa myös törmäystarkastelu tehtiin.
Projektin aikana joidenkin käytössä olleiden ohjelmistojen IFC-yhteensopivuus osoittautui heikonlaiseksi. Esimerkiksi LVI-suunnittelulla oli ongelmia avata IFC-muotoisia tiedostoja käyttämässään Magicad-ohjelmassa, niinpä he eivät voineet käyttää lähtötietomallia työskentelyn pohjana. Vastoinkäymisiä oli myös näyttämömekaniikkasuunnittelijoilla, jotka työskentelivät SolidEdge-ohjelmalla. SolidEdgen tiedosto piti kierrättää Revit-ohjelman kautta jotta se saatiin IFC-muotoon ja näin yhdistelmämalliin. Myös Revitin IFC-viennissä oli omat hankaluutensa mutta loppujen lopuksi suunnittelijoiden IFC-mallit saatiin tallennettua yhdistelmämalliin melko työläisen kokeilujen ja asetusten säädön jälkeen. Tärkeintä projektin kannalta kuitenkin on että suunnittelijoiden piirustukset saadaan tuotua yhdistelmämalliin, eikä toisin päin. Tässäkin korostuu se että tietomallintamisesta ja IFC-yhteensopivuudesta kannattaa neuvotella jo projektin tarjouspyyntöjä tehdessä.
Tietomalli työmaalla
Rakennuttajakonsultti Haahtelan mallinnuskonsultti Johan Appelqvistin aloittaessa projektissa työmaalle hankittiin hänen ehdotuksestaan tietokoneet ja Solibrin katseluohjelma, jolla mallia voitiin tarkastella paikan päällä. Työmaalla on käytössä projektipankista saatu malli. Malli pyritään päivittämään vähintään kahden viikon välein, jotta työmaalla on aina ajankohtainen tieto saatavilla. Malli toimii piirustusten tukena työmaalla. Tietomallin avulla työmaaohjeistuksia havainnollistettiin: näytettiin käytännössä rakennusmiehille mitä pitää tehdä ja missä. Mallin käyttö työmaalla on vähentänyt epäselvyyksistä johtuvia virheitä, kiitos tietomallin havainnollisuuden.
Tietomalli otettiin käyttöön työmaalla ensisijaisesti käytännön syistä. Kyseessä oli vanha talo, jossa oli niukasti tilaa talotekniikalle. Teatterissa kuitenkin on tarvetta erityisen paljon talotekniikalle: normaalinen LVI-järjestelmien lisäksi pitää tilaan mahduttaa lavatekniikkaa ja valaistusta. Tietomallit otettiin käyttöön, jotta nähdään että kaikki talotekniikka saadaan mahtumaan tilaan jo ennen projektin rakentamisvaihetta. Projektin aikataulu oli tiukka, joten viivästyksille tai virheille ei ollut aikaa. Niinpä eri tekniikan suunnitelmat yhdistettiin ja tehtiin törmäystarkastelut, jotta nähtiin mahtuuko kaikki tekniikka tilaan ja missä järjestyksessä työ on tehtävä. Erityisesti leikkauskuvat ovat osoittautuneet hyödyllisiksi. Leikkauskuvilla voidaan havainnoida mitä kaikkia johtoja ja tekniikkaa seinän sisään pitää mahtua. Kuvasta selviää kuka tekee mitäkin, missä järjestyksessä sekä mitä apuvälineitä tarvitaan. Leikkauskuvat auttavat siis myös työmaaprojektin aikataulutuksessa.
Artikkeli on julkaistu aiemmin ArchiMAD 4/2011 -lehdessä. Saat ArchiMAD-lehden neljästi vuodessa kotiisi, kun liityt ArchiMAD-kerhoon. Voit myös tilata myös pelkän lehden 120€ + alv. hintaan M.A.D.istä.