Sra Poun ekologinen ammattikoulu

Sra Poun ammattikoulu valmistui huhtikuussa 2011 Sra Poun kylään Kambodzassa. M.A.D. tuki koulun rakentamista suurimpana yrityslahjoittajana, ja suunnittelussa käytettiin ArchiCADohjelmistoa. Koulun on suunnitellut suomalainen toimisto Arkkitehdit Rudanko + Kankkunen. He olivat projektissa paitsi suunnittelijoina myös rakennuttajina luotsaten rakennustöitä Sra Poussa. Puolentoista kuukauden rakennusprojekti oli jännittävä kokemus nuorille suunnittelijoille, jotka pyrkivät laajentamaan arkkitehdin työnkuvaa uusille toimintakentille.

Ammattikoulun tarkoituksena on kouluttaa köyhiä nuoria ja aikuisia ansaitsemaan elantonsa Kambodzan Sra Poussa, 50 kilometriä pääkaupunki Phnom Penhistä pohjoiseen. Autettava yhteisö on monien köyhien kaupunkilaisten tapaan pakkosiirretty keskustan slummeista maaseudulle. Heillä ei ole uudessa asuinpaikassaan kestäviä elinkeinoja, ja yhteisö on vaarassa syrjäytyä. Niinpä uusi ammattikoulu tarjoaa koulutusta ja tukee kestävän liiketoiminnan perustamista. Se on myös julkinen kokoontumispaikka, jossa koko yhteisö voi tavata toisiaan ja kokoontua

päättämään asioista.

 

Viidensadan perheen yhteisö uudelleensijoitettiin Sra Pouhun tammikuussa 2010. Työikäiset aikuiset ja koulunsa päättäneet nuoret vetelehtivät edelleen kylässä, sillä heillä ei ole mahdollisuuksia harjoittaa samoja ammatteja kuin keskellä kaupunkiasutusta. Osa heistä kertoo olleensa aikaisemmin Phnom Penhissä banaaninmyyyjinä, osa roskankerääjinä; kaupungissa kaikenlaiselle työlle on kysyntää. Maaseudulla elinkeinot ovat harvemmassa: ihmisten pitää opetella maanviljelystä, käsitöitä, rakentamista tai tavallisimpia palveluammatteja.

 

Projektin lähtöasetelmat

Projektin tilaajana on Sra Poun kyläyhteisö sekä yhteistyöjärjestö Blue Tent, joka vastaa koulun ylläpidosta ja opetuksesta. Blue Tent on nimenomaisesti perustettu auttamaan Sra Poun pakkosiirettyä yhteisöä, ja se koordinoi muiden suurempien avustusjärjestöjen toimintaa kylässä. Kambodzassa köyhin kansanosa elää täysin avustusjärjestöjen tuen varassa, ja järjestöjen haasteena onkin tarjota vaikeuksissa olevalle yhteisölle suoran taloudellisen avun sijaan keinoja pärjätä itse. Siksi koulutus ja työllistäminen ovat Blue Tentin arvoasteikolla korkealla: mitä nopeammin srapoulaiset työllistyvät, sitä nopeammin avustusjärjestöjen työ tulee tarpeettomaksi.

 

Ammattikoulun ovat suunnitelleet pian valmistuvat arkkitehdit Hilla Rudanko ja Anssi Kankkunen. Heidän yhteistyönsä kambodzalaisen Blue Tentin kanssa alkoi Aalto-ylipiston studiokurssilta keväällä 2010. Kurssin aikana osallistujat matkustivat Kambodzaan etsimään julkisen rakentamisen toimeksiantoja paikallisilta avustusjärjestöiltä. Kurssityöt olivat alun perin kuvitteellisia, mutta Rudanko ja Kankkunen päättivät toteuttaa Sra Poun ammattikoulun, sillä rakennukselle oli todellinen tarve, ja heidän suunnitelmansa inspiroi sekä paikallista yhteisöä että lahjoittajia. Suunnitelman kehitys ja toteutuksen valmistelu on kesti vuoden, ja helmikuussa 2011 suunnittelijat matkustivat uudelleen Sra Pouhun käynnistämään rakennustyöt.

“Ensimmäisellä vierailulla meille kerrottiin tarpeesta yhteiselle rakennukselle, jossa voitaisiin opettaa ammatteja ja harjoittaa pienimuotoista liiketoimintaa. Kahden ja puolen viikon matkan aikana laadimme ensimmäiset innostavat visualisointikuvat Sra Poun ammattikoulusta, joista paikallinen maanomistaja vaikuttui ja päätti lahjoittaa tontin yhteisölle rakennusta varten”, kertoo Hilla Rudanko. Tontin lahjoitus antoi konkreettisen pohjan projektille ja uskoa siihen, että koulu voi-daan todella rakentaa. “Suomeen palattuamme meille tuli fiilis, ettei tätä voi jättää tähän. Koulu tarvitaan, ja meillä on intoa rakentaa se. Ruvettiin siis hommiin.”

Paljon enemmän kuin vain arkkitehtuuria

Sekä valmistelu- että rakennusvaiheessa Rudanko ja Kankkunen ovat astuneet arkkitehdin perinteisen työkentän ulkopuolelle saadakseen projektin toteutumaan. Alussa varmaa oli vain yhteinen tahto: ammattikoulun haluavat sekä yhteisö, avustusjärjestö että suunnittelijat. Blue Tent -järjestöllä ei ollut varaa rakentamiseen, mutta se sitoutui tarjoamaan opetusta ja aloittikin ensimmäisten nuorten kouluttamisen jo syksyllä 2010. Kyläläiset olivat jo järjestäneet koululle tontin ja lupasivat huoltaa rakennusta tulevaisuudessa. Niinpä Rudanko ja Kankkunen tarjoutuivat osaltaan auttamaan: he esittelivät laatimansa suunnitelman Suomessa, hakivat apurahoja ja sopivat lahjoituksista muutaman suomalaisen yrityksen kanssa. Tarkkaan harkittu rakennusbudjetti saatiin täyteen, ja suunnittelijat matkustivat Kambodzaan järjestelemään rakentamista.

 

Rakentamisen alkaessa Rudanko ja Kankkunen huomasivat pian ryhtyneensä myös rakennuttajiksi: kumppanijärjestöllä ei ollut kokemusta rakennuttamisesta, joten arkkitehdit ottivat johdon ja palkkasivat urakoitsijan sekä paikallista työvoimaa ja viettivät pitkiä päiviä työmaalla ohjaten rakennustyötä. Rakennuspiirustukset eivät saavuttaneet suosiota kambodzalaisella raksalla, joten detaljit piti demonstroida työmiehille paikan päällä rakentelemalla. “Opimme paikallisilta paljon käytännöllisiä työtapoja, ja toisaalta he pääsivät rakentamaan kambodzalaisella mittapuulla täysin uudenlaista rakennusta tarkassa ohjauksessamme. Toivomme, että rakennuksessa käytetyt tekniikat innostavat projektissa mukana olleita rakentamaan kekseliäästi ja ekologisesti tulevaisuudessakin”, toteavat arkkitehdit.

Sra Poun projektissa arkkitehdit ovat siis tietoisesti ottaneet suuremman vastuun kuin heille perinteisesti kuuluu. Mahdollistaja-suunnittelija-rakennuttajina Rudanko ja Kankkunen ovat joutuneet ankaraan pyöritykseen, mutta toisaalta projekti on ollut äärimmäisen palkitseva ja kaikki langat ovat pysyneet yksissä käsissä. “Tämä kokonaisvaltainen toimintatapa sopii pieniin projekteihin, joissa ei ole selkeää tilaajaa ja johtajaa”, sanoo Anssi Kankkunen. “Kun suunnitellaan ihmisryhmille, joilla ei ole varaa tilata suunnittelua itse ja jotka eivät ehkä osaa kiteyttää suunnittelutarvetta, arkkitehdin täytyy ottaa keskeinen rooli.” He aikovat soveltaa vieraassa kulttuurissa opittuja keinoja myös työssään Suomessa: “Arkkitehdin pitäisi tunnistaa suunnittelutarpeita aktiivisesti, lähestyä mahdollisia asiakasryhmiä itse ja tehdä suunnitelmista totta. Arkkitehdeilla pitää olla ammattitaitoa kommunikoida suunnitelmansa niin vakuuttavasti, että ihmiset innostuvat kehittämään rakennettua ympäristöään.” Visualisoinnit ja mallit olivat projektissa tärkeitä jo suunnittelun alkuvaiheessa. Ne nähdessään asukkaat ja vaikuttajat ymmärsivät rakennushankkeen luonteen ja innostuvat työskentelemään sen eteen.”Suunnitelma muuttui täysin ensimmäisistä mallinnuskuvista, kun tonttikin vaihtui, mutta nuo kuvat olivat silti avainroolissa projektin toteutumisessa”, kertovat Rudanko ja Kankkunen.

Luonnonmukainen rakennus

Sra Poun ammattikoulu on rakennettu käyttäen paikallisia materiaaleja ja työvoimaa. Rakennusprosessissa kokeiltiin tekniikoita, joita paikalliset voivat käyttää hyödyksi tulevassa rakentamisessa. Sra Poun alue on karua, joten paikallisia luonnonmateriaaleja on vähän. Niinpä kaunista punaista maa-ainesta käytettiin maatiilten tekemiseen. Ammattikoulu on käsintehty: työmaalla ei käytetty koneita, eikä valmisosia juuri ostettu. Näin työllistettiin mahdollisimmat paljon yhteisön jäseniä projektiin, ja rakennustekniikat pysyivät yksinkertaisina ja helposti ymmärrettävinä.

Yksinkertaisillakin tekniikoilla saa aikaan rakennustaidetta. Koulun punaiset maatiilet toistavat ympäröivät maan lämmintä hehkua, ja samanväriset maalaastisaumat saavat tiiliseinät sulautumaan yksiaineisiksi. Tiiliseinien muuraukseen on jätetty pieniä aukkoja, joista sisätiloihin puhaltaa ihanasti viilentävä tuuli. Rei’istä tiloihin pääsee myös epäsuoraa auringonvaloa, jonka täplät leikkivät luokkahuoneiden lattioilla. Korkeampaan tiilivolyymiin tukeutuu avoin yhteistila, jonka puurakenne toistaa tiilipilarien vertikaalista rytmiä. Sra Poun käsityöläisten taiteilemat värikkäät ovet toivottavat tulijan tervetulleeksi jo kaukaa: täällä on Sra Poun tulevaisuus!